Moi. Mä synnyin joku päivä jo aika kauan aikaa sitten. Nyt päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. Yrityksenä olisi saada purettua omia ajatuksia jonnekin muualle kuin kasata niitä omaan päähän. Oon halunnut kirjoittaa blogia jo pitkään, mutta oma lukihäiriö on ollut liian isona mörkönä takaraivossa etten ole uskonut pystyväni kirjoittamaan selvästi.
Voisin kertoa itsestäni jotain…. mä oon ihminen joka ajattelee liikaa. Ja ajatusten sanoiksi pukeminen on todella haastavaa. Asian punainen lanka tuntuu karkaavan jatkuvasti. Suurta osaa mun elämässä näyttelee ADD (tarkkaavuushäiriö) joka itseasiassa diagnosoitiin vasta puoli vuotta sitten. Nyt oon syönyt lääkkeitä oireisiin ja mm. opiskelu huomattavasti helpottui.
Oon aina melkeinpä hukassa ja aina väärässä paikassa. Oon sekava ja vaikeasti tavoiteltava ihminen. Rakastan omaa rauhaa, mutta samalla kaipaan seuraa. Seurana mulla toimii kissa, jonka otin noin vuosi sitten. Ollaan kuin paita ja peppu minä ja mun kissani. Hassua mutta totta on se, että koko elämäni aikana en ole pystynyt luomaan samanlaista yhteyttä toiseen ihmiseen kuin mun kissaan. Ainiin ja hauska side note sain ensimmäisellä luokalla peruskoulussa käyttäytymisestä H:n E:n sijasta, koska en sanonut koulussa koko vuonna yhtä ainutta sanaa.
Oon pohjimmiltani ihan onnellinen ihminen. Mun mieli tykkää vaipua vähänväliä itsesääliin ja masennukseen. Kaamosmasennus on aina ollut mun aivojen mielestä tosi cool juttu! Nyt ajattelin täksi jouluksi ostaa päälleni lahjaksi kirkasvalo lampun, jonka pitäisi kuulema auttaa jossain tuolla aivojeni sopukoissa .
Tässä mä nyt makaan sängyssä tietokone sylissä ja kirjotan keskellä yötä. Kissa nukkuu mun kylkeä vasten ja lämmittää ku patteri. Poikaystävä nukahti sohvalle ja pudotti sen puhelimen lattialle. Tekisi mieli herättää, koska sohva on aika kova ja epämukava nukkumiseen, mutten halua herättää kissaa….. valintoja valintoja. Silmät alkaa muurautua pian kiinni joten ehkä käperryn peiton sisään ja toivon kauniita unia.
Haleja, pusuja ja kauniita unia – mä